OINAS
Ja ahkera Kirra ne hännät kekoon keräsi.
INRA
Mit' aattelen kuomista näistä? — —
OINAS.
Nää karkurit sitelin hännänpäistä
ja matkansa käänsin myötäsukaan.
Ne tuomitse tahtosi mukaan.
INRA viitaten Narkaaseen, jonka Oinas ja Kirra nyt vasta huomaavat, iloisesti:
En tuomita voi, olen orja, ja herrani ihmisenpoika on sorja.
OINAS Narkaalle:
Sinä valtiaanako luoksemme palasit?
KIRRA
Ah, Inran vuoksiko tulla halasit?
OINAS
Nää tuomitse kaikki, sa valtias olet.
NARKAS Äläs, hetkinen malta. Kuin paistettu varpunen täällä on valta, se suoraan suuhuni lentää, mut ei syötäväks kelpaa, ja vimmattu nälkä on mulla.
KIRRA
Ei herkkuruoasta puutetta sulla.