Ja tää, joka arveli itsensä viisaimmaksi, täst' alkaen mainittakoun hänet tuhmimmaksi.
Uhu kuutamosauvoineen synkkänä oikealle. Narkas
pistää säilän huotraan ja alkaa järsiä banaaniansa.
No, jaa — minä myönnän ett' uutuus viehättää,
Kuten valta ja valtiasherkut nää —
Ponnahtaa roimasti pystyyn.
Pojat, tyttäret, riemuitkaa!
Nyt jokainen laulaa, tanssia, kirmata saa.
Vilkasta liikehtimistä.
OINAS astuu Narkaan eteen: Anon sulta ma palkaksi vaivojeni hänet ainoan, joka haasteli lohdukseni, kun lyötynä maassa ma makasin. Ma kerran Inraa lemmin kuin jumalatarta: Hän kiihti mun mieleni sankaritöihin, hän syöksi mun mieleni murheenöihin. Kun saavutin tulisen soihdun, hän kylmänä sammutti rintani loihdun. Mtit' ollut ol' lempeni, selkeni selväks: Kun tähtensä lemmentuskassa valvoin, vain sankarihaavetta kauttansa palvoin. Mut syttyipä silloin lienteä tuli, tuli Kirran sydämen lempeän, johon tuskani tyyntyi, uupui ja suli. Hänet tahdon ma riemukseni.
NARKAS Kuin sininen lotus on rannalle paistelevalle, niin kallis on Kirra miehelle taistelevalle. Niin olkoon lempenne luonnonraitis kuin kauneus Kirran — —
Lähestyy apinoita, jotka ovat siirtyneet yhdeksi ryhmäksi taka-alalle.
Pois murjaammuoto. Nyt alaa riemu ja rymy, nyt aklaa tanssi ja jymy.