NARKAS Inralle, jota turtuu paikoilleen: Ei lemmessä murhe haihtuva pahaa tee! Tule tänne, ma voitetuks tunnuztaun. Nyt pksinäiseen saarehen haun mina sikseen heitän ja myönmän: Periaate ja yksinäisyys, se sama lie kuin narrius, yltiöpäisyys.
INRA jo vaisusti pyytäen, riemuiten:
Tytär ihmisen olen, se sano!
NARKAS iloisesti:
Sull' onhan ainakin ihmisentyttären jano.
Olet paratiisin kaunehin kana,
ja kaunein sulla on kuherrussana.
Avaa sylinsä.
INRA
Hui-ui, huk-huk, U-iiii!
Syöksyy Narkaan syliin.
NARKAS
Lie turha mun lempeä vastaan panna,
kun aallot ei mua ruuhetta kanna.
Olet lyönyt mun, olet voittanut ihanasti.
HANUUMAN rehevästi: Hanuumanin pojat ja tyttäret, nyt vuotaa seesami päivästä päivään asti.