Seetripuussa nukkuu kyyhkyset.
Sinne tänne epäröityään laskeutui parvi havisten viimein puuhun yksinäisehen yöks — pää siiven alla — lepäämään.
Seetripuussa nukkuu kyyhkyset.
Latvasta sen äänin suloisin
tänä yönä niinkuin ennenkin
soivat satakielen sävelet.
Lemmenlauluun niin sun nukutin. Sama vaisto sinne ohjannee kyyhkyt, neidot, — missä laulelee satakieli äänin suloisin.
4.
VIISAUS.
Sinipunervana silkkinä hiekalla
oli hento varjonsa.
— Oi, lausuin, varjos silkkiä sun
suo suudella mun.
— Vain varjo se naisen on, näethän,
mulle vastas hän.
— Rakas, huultes kuumaa varjoakin
ma suutelisin.