Suo soida halki elämän,
läpi auringon ja pimeän
mun aina lähemmäksi sua.
Sa soita, Jumala, mua!
JOS KORKEA KOHTALO.
— Jos korkea kohtalo takaisin sun kauneimman hetkes tois, mitä toivoisit? Mikä ihanin pisar elosi maljassa ois?
— Sitä valkeaa yötä rukoilisin ja sen tuoksua polvillain, jona ensi kerran ma odotin mun nuorta armastain.
UNI.
Oli päivin he vieraita, — unissaan
he uneksi toinen toisistaan.
Sanaa tuskin he vaihtoi päivittäin.
Kuin lapset unessa käsikkäin
heti öin kun silmänsä sulkivat
unen sinistä siltaa kulkivat
he unen valkeaan kuutamaan,
taas heräten päivään harmajaan.
Meni vieraalle heistä kumpikin.
Heräs öisin povin he nyyhkyttävin.