Sydämetön olen ma, moiti taikka vaikerra. Katsoin sinun silmiisi, sinne hukkui syömeni.
Anna, kullan nuppunen, takaisin mun sydämen! Muuten ehkä ottaisin sydämesi sultakin.
1898.
Minä ja hän.
Kasvan suolla kanervana, kanervana kalseana, öisin kannan kastekkeita, päivin sadepisareita surumielellä.
Kulta kasvaa kukkasena, niityn nurmen nukkasena, niitty päivän paistellessa loistaa linnun laulellessa riemukiellä.
1898.
Juhannus ja joulu.
Sinä olet kukkiva juhannus, minä olen joulu ja jäinen. Entä jos lemmessä yhdistyy lämmin ja jäähdyttäväinen?
Elä, suvi, surros kuitenkaan, tähdet ne talviöinä ylhäältä vilkkuvat nietoksiin toivojen kynttilöinä.