Ei ole syytä mun sydämeni surra, vaikk' olen kulkevainen. Mulle on Suomeni kaikkialta yhtä armahainen.
Vaasassa 1898.
Hulivilipoika.
Minä olen, hulivili, mullin mallin kulkenut enkä laannut. Pankolla olen minä illastellut, uunin kolkalla maannut.
Ei ole sukkia, ei ole kenkiä,
ei ole paljon paitaa.
Siitä ne rikkaat, siitä ne viisaat
surkutella taitaa.
Vähät minä muusta huolisin,
kun minä kullan saisin,
Sille illalla sillan korvalla
riemuten rallattaisin.
Vaan hyvät aina mun hyljäävät ja huonoja en minä huoli. Tulleko keskinkertaisesta mullekin paripuoli.
1899.
Vaikeassa asemassa.
Mitäpä se hulivili kulkijapoika henttua tarvitseisi? Kotia kun itsekin on hän vailla, minne hän henttunsa veisi?