Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei veljeänsä rakasta, pysyy kuolemassa. (1 Joh. kirje 3.14)
Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? (3.17)
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. (3.18)
Rakkaus on Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. (4.7)
Joka ei rakasta, hän ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. (4.8)
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä. (4.12)
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa, ja
Jumala pysyy hänessä. (4.16)
Jos joku sanoo: »Minä rakastan Jumalaa», mutta vikaa veljeänsä, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka on nähnyt, kuinka hän voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt? (4.30)
I
Suutari asui vaimoineen ja lapsineen talonpojan luona vuokralaisena. Hänellä ei ollut omaa taloa eikä maata, vaan hän elätti sekä itseään että perhettään suutarin ammatilla. Leipä oli kallista ja työ halpaa; kaikki, minkä työllä sai, meni heti ruokaan. Suutarilla ja hänen vaimollaan oli vain yksi yhteinen turkki, ja tämä oli jo melkein riekaleina. Suutari oli jo toista vuotta tuumiskellut ostaa lampaannahkoja uuteen turkkiinsa.