"Joll'ei se ole mitään kiellettyä, kyllä minä teen", vastasi Ben-Hur.
Arrius vaipui jälleen laudalle.
"Oletko sinä tosiaankin Hurin, sen juutalaisen poika?" hän sitte kysyi.
"Niin on, kuin olen sanonut."
"Minä tunsin isäsi…"
Judah siirtyi likemmäksi tribunia, jonka ääni oli heikko, ja kuunteli kiihkeästi. Nyt viimeinkin hän luuli saavansa kuulla jotakin kodistansa.
"Minä tunsin hänet ja rakastin häntä", jatkoi Arrius.
Jokin asia lienee taaskin häirinnyt puhujan ajatusjuoksua, sillä hän oli vaiti kotvasen.
"Jos sinä olet hänen poikansa", hän sitte jatkoi, "niin tietysti olet kuullut puhuttavan Catosta ja Brutuksesta. He olivat jaloja miehiä ja jaloimmat kuolemassa. Erotessaan elämästä he jättivät jälkeensä tämän lain: Roomalaisen ei pidä elää onneansa kauemmin. Kuunteletko, mitä minä puhun?"
"Kyllä minä kuulen."