Hän vaikeni, sillä laiva kääntyi ja laski hitaasti sillan laitaan muurin juurella olevan veistämön viereen. Silloinpa matkustajat saivat vielä paremmin katsella kirjavaa elämää, joka vallitsi joella. Viimein heitettiin nuorat maalle, airot vedettiin sisään ja matka oli lopussa. Ben-Hur tuli nyt hebrealaisvanhuksen luo.
"Anna anteeksi, että vaivaan sinua vielä vähän, ennen kuin sanon jäähyväset."
Ukko kumarsi kohteliaasti.
"Historia, jonka kerroit kauppiaasta, on tehnyt minut uteliaaksi. Minä tahtoisin nähdä häntä. Sinä mainitsit häntä Simonideeksi."
"Niin, hän on juutalainen, vaikka nimi on kreikkalainen."
"Missä hän asuu?"
Vanhus katsahti terävästi Judahiin, ennen kuin vastasi:
"Älä ryhdy turhaan vaivaan. Ei hän lainaa rahoja."
"Enkä minä niitä lainaksi ota", sanoi Ben-Hur, hymyillen ukon viekkautta.
Vanhus nosti päänsä pystyyn ja mietti hetkisen.