Poika otti esiin vahataulunsa ja valmistautui kirjoittamaan muistiin.
"Malta, Messala!" esteli Drusus. "En tiedä, onko paha enne pidättää punnittua noppakuutiota kysymyksellä, mutta nyt johtuu yksi mieleeni ja minun täytyy lausua se, vaikka Venus rankaisisi minua vyöllänsä."
"Ei, Drusus, ei; Venus, vyö irrallaan, on rakkaustaudissa. Annas kuulua, minä vain teen heittoni; kas niin."
Hän käänsi pikarin ylös alasin ja piti sitä vakavasti kuutioiden päällä.
Drusus kysyi: "Oletko nähnyt Kvintus Arriusta?"
"Duumviriäkö?"
"Ei, hänen poikaansa."
"En minä tiennyt hänellä olevankaan poikaa."
"No niin, ei se mitään merkitse", sanoi Drusus välinpitämättömästi, "minä vain tahdoin lausua, Messala, ett'ei Pollux ole enemmän Kastorin näköinen kuin Arrius sinun näköisesi."
Tämä huomautus vaikutti kuin hyökkäysmerkki. Parikymmentä ääntä ryhtyi säestämään: