Kapila, niin vanha ja harmaa pää,
Mua kutsuu kuningatar;
Mutt' ennenkun lähden, oi selvitä tää:
Miten viisautes sinä sait?
Kapila näin tempelistään julistaa,
Näin erakon ääni soi:
'En saanut kuin ihmiset oppinsa saa
Mun uskoni viisaaksi loi.
Kerran nainen soi sydämens' olemaan
Sydämmeni sydännä ainiaan;
Näin viisauteni ma sain.
Saat sinäkin — koetappa vain.'
Ben-Hur ei vielä ehtinyt kiiltää laulusta, kun venheen pohja kävi hiekkaan ja samassa jo keulakin tömähti rantaan.
"Nopea matka, oi Egypti!" huudahti Ben-Hur.
"Ja vielä lyhempi pysähdys", vastasi Iras, kun musta orja kovalla sysäyksellä työnsi venheen jälleen ulos vesille.
"Annatko nyt minun pitää perää?"
"Oo, en", sanoi Iras nauraen. "Sinua varten on kilpavaunut, minulle, venhe. Me olemme vain järven päässä, ja sen opin nyt sain, ett'ei minun enää pidä laulaa. Kun nyt olemme käyneet Egyptissä, niin lähtekäämme sitte Dafnen metsikköön."
"Ilmanko laulua tiellä?" kysyi Ben-Hur anovasti.
"Kerro minulle jotakin siitä roomalaisesta, jolta äskettäin pelastit meidät."
Se pyyntö vaikutti Ben-Huriin vastenmielisesti.
"Toivoistapa, että tämä olisi Niili", hän vastasi kierrellen. "Kuninkaat ja kuningattaret, jotka ovat maanneet niin kauan, ehkä tulisivat haudoistaan meille seuraksi."