Vielä kovempi hyväksymishuuto kajahti.
"Siis kuusi", jatkoi Messala. "Kuusi yhtä vastaan, siinä on roomalaisen ja juutalaisen erotus. Ja koska nyt olemme saaneet tämän selville, sinä sianlihan vapahtaja, jatkakaamme. Mistä summasta? mutta pian! Konsuli muuten saattaisi haetuttaa sinua ja riistäisi meiltä hyvän huvin."
Sanballat kärsi tyynesti pilkan iskut, kirjoitti ja antoi taulun
Messalalle.
"Lue, lue!" vaativat kaikki.
Messala luki:
"Mem.
Kilpa-ajot. Messala, Roomasta, vedossa Sanballatia, samoin
Roomasta, vastaan väittää voittavansa juutalaisen Ben-Hurin.
Vetosumma: 20 talenttia. Voittosumma kuusi yhtä vastaan.
Todistajat: Sanballat."
Hiiskumaton äänettömyys vallitsi salissa. Jokainen näytti kivettyneen siihen asentoonsa, jossa oli kuunnellut vedon lukemista. Messala katsoa tuijotti muistitauluun ja kaikki muut katsoa tuijottivat häneen. Hän huomasi sen ja pikimmiten punnitsi asemaansa. Ihan äsken oli hän itse seisonut samassa paikassa, isotellen ja kerskaten maanmiestensä edessä. He sen kyllä vielä muistivat. Joll'ei hän kirjoittanut alle, oli hänen sankarimaineensa mennyt. Eikä hän kuitenkaan voinut kirjoittaa, sillä hänellä ei ollut omaisuutta sataa talenttia, eipä edes viidettäkään osaa siitä. Hänen päätänsä pyörrytti; hän seisoi siinä kasvot kalpeina, saamatta sanaakaan suustansa. Viimein hän luuli keksineensä keinon.
"Kuulepas, juutalainen", hän sanoi, "näytäs, missä sinulla on ne 20 talenttia."