"Herodeen kuninkaanarvo tulee Caesarilta; ei, emme etsi Herodesta."
"Ei ole ketään muuta juutalaisten kuningasta."
"Mutta me olemme nähneet äsken syntyneen kuninkaan tähden ja tulleet osoittamaan hänelle kunnioitustamme."
Roomalainen joutui neuvottomaksi.
"Jatkakaa matkaanne", sanoi hän viimein. "Minä en ole juutalainen.
Kysykää temppelistä kirjanoppineilta, tai pappi Hannaalta, tai paraiten
Herodeelta itseltään. Jos on ketään muuta juutalaisten kuningasta, niin
hän kyllä ottaa hänestä selon."
Samalla hän teki tietä muukalaisille, jotka kulkivat sisälle portista. Ennen ratsastamistaan ahtaalle kadulle Baltasar pysähtyi sanomaan ystävilleen: "Meidän tulomme on jo kylliksi ilmoitettu. Ennen puoliyötä on asiamme koko kaupungin tiedossa. Etsikäämme nyt majatalo levähtääksemme."
XIII LUKU.
Herodes ja tietäjät.
Samana iltana ennen auringonlaskua oli muutamia vaimoja pesemässä vaatteita niiden portaiden yläastuimella, jotka veivät alas Siloan lammikkoon. He olivat kukin polvillaan suuren saviastian edessä. Portaiden alapäässä seisova tyttö anteli heille vettä ja lauleli täyttäessään ruukkuansa. Laulu kaikui iloiselta ja epäilemättä helpotti pesijäin työtä. Välistä he kyykistyivät kantapäidensä varaan ja katselivat Ofel-kukkulaa taikka päinvastaisella taholla olevaa "Kompastuksen kalliota", jonka huippu heikosti loisti sammuvan auringon säteistä. Heidän siinä ahkerasti hieroskellessaan ja puserrellessaan vaatteita tuli kaksi naista heidän luoksensa, molemmilla vesiastiat selässä.
"Rauha olkoon teille!" sanoi toinen tulijoista.