"Sinä juuri tulet sopivaan aikaan, Hurin poika", hän sanoi tahallaan kylmästi, "sillä minä tahdoin lausua sinulle kiitokseni vierasvaraisuudesta. Ylihuomisesta alkaen minä en sitä enää tarvitse."
Ben-Hur vähän kumarsi, kääntämättä silmiään pois hänestä.
"Minä olen kuullut", Iras edelleen puhui, "että kuutiopelareilla on tapana tehdä selvitys pelin lopussa ja seppelöidä se onnellinen, joka on voittanut. Me olemme myöskin pelanneet peliä, joka on kestänyt päiviä ja öitä; miksikä emme mekin nyt, kun peli on lopussa, selvittäisi, kenelle kunniaseppele on tuleva."
Ben-Hur vastasi varovasti:
"Miehen ei pidä sulkeman tietä naiselta, kun hän on päättänyt astua eteen päin."
"Sanos minulle", puhui Iras halveksivasti, "sanoppa sinä, Jerusalemin ruhtinas, kuka se on tuo natsarealainen kirvesmiehen poika, joka samalla on jumalan poika ja jolta odotellaan sellaisia urhotöitä."
Kärsimättömästi viitaten Ben-Hur vastasi:
"Minä en ole mikään hänen vartiansa."
Iras nyykäytti ylpeätä päätään ja kysyi:
"Onko hän kukistanut Rooman raunioiksi?"