"Mitä pidät kuningattaresta?" kysyi kissa hiljaa.
"En ollenkaan, hän on niin kauhean —" samassa hän huomasi kuningattaren kuuntelevan aivan hänen takanaan ja jatkoi: "taitava pelaaja, että on turha koettaa häntä voittaa."
Kuningatar hymyili ja jatkoi matkaansa.
"Kenelle sinä puhelet?" kysyi kuningas lähestyen Liisaa ja katsellen kissan päätä kovin uteliaana.
"Ystävälleni irvikissalle", sanoi Liisa. "Suokaa minun esittää hänet teille."
"Hänen ulkomuotonsa ei ollenkaan miellytä minua", sanoi kuningas,
"Mutta hän saa silti suudella kättäni jos tahtoo."
"Ei kiitos", virkkoi kissa.
"Älä ole hävytön äläkä tuijota minuun noin", sanoi kuningas peräytyen
Liisan selän taakse.
"Saa kattikin kuningasta katsoa", sanoi Liisa. "Niin sanotaan jossain kirjassa, mutta en nyt muista missä."
"Mutta minä en kärsi nähdä häntä", sanoi kuningas jyrkästi ja huusi kuningattarelle, joka juuri kulki ohitse: "Armaani, minä tahdon, että tuo kissa toimitetaan täältä pois."