"Mitä te teitte?"
"Laitoin luolaan kauhean kummituksen."
"Kuinka?"
"Se ei ollut mikään hauska tehtävä, mutta pakko ei lue lakeja."
Tyttö käsitti, ettei Jenks halunnut vastata kysymyksiin. Saattaa olla, että uteliaisuus nyt, kun Iris tunsi olevansa turvassa, olisi voittanut pelon ja saanut hänet pyytämään tarkempaa selvitystä, mutta samalla kuului raivokkaita ääniä ja koralli narskui askeleista.
"Ne tulevat kuitenkin rantaa pitkin," kuiskasi Jenks.
Tavallaan hän kuitenkin erehtyi. Säännötön yhteislaukaus vuoren pohjoispuolella ilmaisi, että ainakin muutamat dyakit tulivat sitä tietä. Dyakkipäällikön esiintyminen, oikea käsi siteessä ja seurassaan muutamia miehiä, osoitti rohkeimpien uskaltaneen kulkea Kuolemanlaakson kautta.
He etenivät varovaisesti ikäänkuin väijytystä peläten.
Päälliköllä oli vasemmassa kädessään kiiltävä parangi; toiset olivat asestetut kivääreillä ja vöihin pistetyillä miekoilla.
Jenks tunsi äkkiä, että olisi viisainta ampua koko joukko. Hän heitti kuitenkin mielestään tämän ajatuksen heti. Hän oli ryhtynyt kaikkiin valmistuksiin siinä toivossa, että roistot luopuisivat hakemisesta muutaman tunnin tuloksettoman etsinnän jälkeen. Hän vakuutti itselleen vihollisuuksien aloittamisen olevan tyhmyyttä. Olisi paljon parempi välttää taistelua kuin ilmaista sen alkamisella piilopaikkansa.