Kapteeni hymyili. "Tällä kertaa osasitte lähemmäksi totuutta kuin ehkä luulettekaan, miss Deane", sanoi hän. "Eilen huomioita tehdessämme oli auringon ympärillä harvinainen kehä. Tänä aamuna huomasitte kenties meren olevan peilityynenä, ainoastaan joku maininki silloin tällöin sitä liikautti. Ilmapuntari putoaa nopeasti ja arvelen ennen päivän loppua alkavan kovan merenkäynnin. Pelkään, ettette ole tottunut merenkäyntiin, lady Tozer! Oletteko te, miss Deane?"
"Minäkö! Olisi ihastuttavaa olla oikeassa myrskyssä!"
"Varjelkoon! Toivon, ettei siitä tule kovin raju!" huudahti lady Tozer.
"Ei ole mitään levottomuuden syytä!" vastasi kapteeni. "Myrsky Kiinanmerellä on tietysti raju niin kauan kuin sitä kestää, mutta sellainen alus kuin Sirdaren ei siitä paljon välitä."
Senjälkeen poistui kapteeni Ross, eivätkä matkustajat enää häntä sinä päivänä nähneet.
Hänen armonsa antoi puheenaiheen jäädä ja mittaili miss Deanea lorgnettinsa läpi.
"Sir Arthurilla on kai aikomus tulla kesäkuussa kotiin Englantiin, luulen kuulleeni?" sanoi hän.
Iris oli harvinaisen terve nuori nainen. Hänen huomionsa oli tällä hetkellä kiintynyt suureen banaaniin ja hän nyökkäsi iloisesti.
"Te oleskelette hänen tuloonsa asti kai sukulaisten luona?" jatkoi lady
Tozer.
"Sukulaisten? — Niitä meillä ei ole ketään — tarkoitan sellaisia, joiden kanssa erityisesti seurustelisimme. Pysähdyn pariksi päiväksi Lontooseen neuvotellakseni ompelijattareni kanssa ja matkustan sitten suoraan Heimdaleen, maatilallemme Yorkshireen."