Iris ei voinut olla huomaamatta hänen kummallista käytöstään. Tavallinen hyvä tuuli karkoitti hänen lady Tozerin ristikuulustelun johdosta tuntemansa vihan.
"Se ehkä tulee minun onnelliseksi kohtalokseni", sanoi hän iloisesti, "mutta lordi Ventnor ei ole kosinut minua."
"Peijakas! Mitä te teette, pässinpää", huusi sir John kun jäätelö alkoi sulaa.
Kohtaus huvitti niitä matkustajia, jotka istuivat kyllin lähellä nähdäkseen sen. Mutta ylitarjoilija juoksi esiin kalpeana raivosta ja sähisi: "Ilmoittautukaa toisen luokan ruokasaliin palvelukseen tänä iltana!" Ja hän töyttäsi käskynalaisensa syrjään sir Johnin tuolin luota.
Miss Deane nousi ylös reippautta säteillen.
"Olkaa hyvä, älkääkä rangaisko miestä, mr Jones", sanoi hän rakastettavasti. "Se oli selvä onnettomuus. Hän hämmästyi niin. Hänen sijassaan olisin kaatanut koko maljakon."
Ylitarjoilija vaikeni. Hän ei oikein tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta niin merkittävä henkilö kuin sir John Tozer olikin, oli kuitenkin laivan omistajan tytär vielä merkittävämpi.
"Kyllä, miss, kyllä!" vastasi hän sekä lisäsi sitten luottavasti: "On hyvin ikävää tarjoilijalle tulla lähetetyksi toiseen luokkaan, miss. Matkustajien juomarahoissa on niin suuri ero."
Tyttö hymyili ja kumartui sir Johnin puoleen, joka kuivasi ruokaliinalla niskaansa.
"Te annatte hänelle anteeksi, eikö niin?" kuiskasi hän. "En tiedä minkävuoksi, mutta miesraukka tarkasteli minua niin, ettei nähnyt mitä teki."