Iris oli hiukan hermostunut ja tunsi kaulassaan kuristusta vastatessaan:
"En halua kuolla. Luonnollisesti pysyn sieltä poissa. Miten kauhea saari. Ja kuitenkin saattaisi se olla paradiisi!"
Hän puri huuliaan pidättääkseen kyyneleitä, mutta kun hän oli tämän paradiisin Eeva, ei hän voinut olla tiedustamatta:
"Kuinka pääsitte siitä selville? Onko siellä — jotain — hirveää?"
"On, eläinten jäännöksiä ja muuta. En olisi puhunut siitä, ellei se olisi ollut aivan välttämätöntä!"
"Onko teillä muita salaisuuksia?"
"Koko joukko!" Hän hymyili ja kuje onnistui, sillä Iris luuli hänen puhuvan menneisyydestään.
He palasivat vaieten luolalle.
"Menen sisään teidän lamppunne kanssa. Saanko?" kysyi merimies.
"Tietysti! Miksikä ette saisi? Saanko tulla mukaan?"