"Oletteko jollain tavoin vahingoittunut?"
"Ei se ole mitään", mutisi Iris. "Minä luiskahdin kalliolta. Se ei ole mikään nyrjähdys — ainoastaan pieni niukahdus — nilkan yläpuolella on pieni naarmu."
"Minä kannan teitä!"
"Sellainen päähänpisto! Voin juosta teidän kanssanne kilpaa luolalle."
Eikä se ollut leikkiä. Hän tahtoi juosta — joutua kauemmaksi mustekalasta.
"Onko varma, että vamma on vain vähäpätöinen?"
"Ehdottomasti! Sukka hankaa hiukan, siinä kaikki. Odottakaa, niin näytän."
Hän kumartui, veti sukan oikeasta jalastaan ja ojensi sen esiin nostaen hiukan hamettaan. Ulkosivulla oli suuri haava.
Merimies osoitti asianmukaista lääkärin mielenkiintoa. Hänen sanansa ja tapansa olivat ammattimaisia.
"Tämän laitamme jälleen pian kuntoon", sanoi hän. "Kaistale musliinipuvustanne konjakkiin kastettuna —."