"Ne ovat tulleet!" kuiskasi hän.
"Niin!" vastasi Jenks iloisesti. "Ylös portaita! Kiiruhtakaa! He eivät ole täällä vielä puoleen tuntiin, jos pitävät tuollaista melua jokaisesta vaikeudesta. Mutta emme antaudu mihinkään vaaraan. Heittäkää alas köydet ja vetäkää kun sanon."
"Hyvä on! Olkaa kiltti ja tulkaa luokseni pian."
Köydet putosivat alas. Vaatteet, kuokat, kirveet, lapiot, sorkkaraudat ynnä muut vedettiin ylös. Merimies juoksi majaan ja potkaisi lehtivuoteet lattialle. Senjälkeen kiinnitti hän kaikki kiväärit olkapäälleen ja kiipesi ylös nuoraportaita vetäen ne jälestään Kotkanpesään.
"Kuulkaa," sanoi hän äkkiä "onko teillä mukananne sadehattu?"
"On."
"Ja raamattunne?"
"Se on aina päänallani."
XI.
Taistelu.