— On vaikeata valita, kun te kaikki pidätte minusta niin paljon; siksi luulen, että menen asumaan sen luokse, joka tarvitsee minua enimmän.
— Ei, ystäväni, vaan sen luokse, jota rakastat enimmän ja jonka luona olet onnellisin, sanoi tohtori, ja Charlie lisäsi toivoen yhä voittavansa:
— Mieti tarkasti, älä tee äkkipikaista päätöstä, ja muista 'ikuista ystävääsi'.
— En minä tarvitse miettimisaikaa! Tiedän ketä rakastan eniten ja kenen luona olen onnellisin. Minä valitsen sedän. Huolitko sinä minut? kysyi Rose, ja samassa hän juoksi Alec-sedän syliin.
Hetkeen kukaan ei virkkanut sanaakaan, mutta sitten tädit joutuivat liikutuksen valtaan ja pojille tuli kiire estää vesiä tulvimasta. Siksi he tarttuivat toisiaan kädestä, muodostivat piirin sedän ja Rosen ympärille ja alkoivat äkki-innostuksen vallassa laulaa tuttua laulua: "Prinsessa Ruusu linnassa…"
Tunteilu loppui tietysti siihen ja Rose irrottautui nauraen sedän sylistä vasemmassa poskessaan liivinnapin painama soma merkki. Setä huomasi sen, painoi siihen suukon ja sanoi sitten:
— Painoin merkin lampaaseeni, ettei kukaan voi riistää sitä minulta.
Tämä huvitti sanomattomasti poikia ja iloissaan he hoilottivat:
"On setäsellä karitsa!"
Mutta Rose liittyi piiriin, ja samassa Febe, joka oli tullut kastelemaan kukkia, alkoi visertää, kujertaa ja sirkuttaa, niin että tuntui kuin kaikki ilman lintuset olisivat kokoontuneet kahdeksan serkuksen kevätiloon.