Se sai Charlien nousemaan. Muisto siitä hetkestä, jolloin Rose antoi hänelle ruusun, tytön katse, hänen punastumisensa ja sanansa "minun tähteni" tulivat äkkiä elävästi Charlien mieleen; kun hän katsoi noita poispäin kääntyneitä kasvoja, tuntui kuin eilinen olisi jäänyt tavoittamattomiin. Vasta nyt Charlie lopullisesti tajusi mitä oli menettänyt.
Tämä tietoisuus vei värin hänen kasvoistaan, sillä hänen rakkautensa oli syvempi kuin Rose aavistikaan. Ja yksinkertaisen vilpittömästi Charlie sanoi:
— Sinä kunnioitat vielä minua, jos se vain on minun vallassani. En anna mitään lupauksia enkä pyydä niitä, mutta luota minuun, Rose, ja muista, ettet voi koskaan olla kenellekään yhtä rakas kuin minulle.
Charlie lähti. Rose jäi järjestelemään hyljeksittyjä kukkia veteen tarpeettoman huolellisesti ja pani pois rannerenkaan miettien:
— En käytä sitä ennen kuin tunteeni ovat samat kuin ennen. Silloin hän saa kiinnittää sen ranteeseeni ja minä vastaan hänelle myöntävästi.
11
PIENIÄ KIUSAUKSIA
— Voi Rose, minulla on jännittävää kertomista, sanoi Kitty Van Tassel hypähtäessään seuraavana aamuna vaunuihin, kun Rose tuli hakemaan häntä ostoksille.
Kittyllä oli aina 'ihan satumaisia' uutisia, ja Rose oli oppinut suhtautumaan niihin tyynesti; mutta tämänkertainen mielenilmaus oli aivan uutta, sillä huolimatta ulkona olevista uteliaista katselijoista ja välittämättä hiukkaakaan hattujen rutistumisesta Kitty kiersi kätensä Rosen kaulaan ja kuiskasi haltioissaan:
— Kulta pieni, minä olen kihloissa!