— Tulin vain sanomaan hyvästi, Van, ja kiitos hauskasta illasta.
Minua odotetaan, niin että lähden heti.
— Ei mitään verukkeita! Ota nyt edes pieni tilkka ja tule takaisin sitten kun olet selviytynyt naisista, vastasi nuori isäntä kaivaen jäistä esiin uutta pulloa.
— Charlie yrittää ruveta munkiksi, eikä se osa erityisesti pue häntä, naureskeli nuori mies, joka lepuutti jalkojaan tuolilla.
— Esiliinan nauhat taitavat olla tulossa muotiin, mitä sinisemmät, sitä parempi, vai mitä? lisäsi toinen yrittäen olla sukkela.
— Sinunkin olisi viisainta lähteä ajoissa kotiin, Barrow, tai ainakin pitää suusi pienempänä, vastasi Charlie, mutta jäi napittamaan hermostuneesti käsineitään siksi aikaa kun laseja täytettiin.
— No, lankomies, käy kiinni. Tuossa on sinulle, Prinssi! Ja Steve ojensi serkulleen lasin pöydän yli. Onnellinen sulhanen oli tänä iltana niin poissa laidoiltaan, että tuskin huomasi mitä oli tekemässä; tavallisesti hän — niin kuin muutkin serkut — yritti suojella Charlieta tämän heikkoudelta.
Mutta ennen kuin Charlie ehti tarttua lasiin, Mac astui nopeasti sisään ja toi viestinsä lyhyessä ja varsin käskevässä muodossa:
— Rose odottaa sinua. Joudu!
— Selvä on, hyvää yötä, pojat! Ja Charlie oli poissa, aivan kuin pelkän nimen mahti olisi pysäyttänyt hänet juuri kun hän oli rikkomaisillaan päätöksensä.
— Hei, Solon, tule ottamaan pisara ja lausu meille jokin hääruno koreimmalla kreikan kielelläsi. Terve! Steve kohotti lasiaan, mutta Mac sieppasi sen hänen kädestään silmät niin vihaisina, että veli jäi katsomaan häntä suu auki. Hänen typertynyt ilmeensä näytti ärsyttävän Macia yhä enemmän, ja kääntyen isäntäänsä päin hän sanoi hillityllä äänellä: