— Niin juuri.
— Mistä aiot aloittaa?
— Koetan tehdä kaikessa parhaani, oleskella hyvässä seurassa, pitäytyä kaikkeen hyvään ja kehittää itseäni niin viisaasti kuin osaan.
Macin viimeisten, tyynen tarmokkaiden sanojen jälkeen syntyi hetken hiljaisuus. Charlie tutkisteli miettiväisenä mattoa; Archie oli hajamielisenä kohennellut tulta, ja nyt hän vilkaisi Maciin kuin kiittäen, ja Steve alkoi tuumia, voisiko hänkin hiukan kehittää itseään Kittyn tähden. Mutta hiljaisuutta kesti vain minuutin verran, sitten Charlie kysyi kuin ohimennen, biljardikeppiään pyöritellen.
— Aiotko ihan täydellisyyden huipulle, ennen kuin puhuttelet ihanaa pyhimystä vai pyydätkö häntä ojentamaan kätensä, vaikka huipulle vielä olisikin matkaa?
— Koska suunnitelmani toteuttaminen vaatii koko ihmisiän, joudun luultavasti pyytämään kädenojennusta jo ennen huipulle pääsyäni. Mutta en odota pyhimystä, sillä sellaiseksi ei minusta itsestänikään ole, vaan ihmistä, joka on valmis auttamaan minua niin kuin minäkin häntä, niin että me voimme yhdessä edistyä ja saavuttaa päämäärämme tulevassa elämässä ellemme ehdi sitä täällä.
Pari päivää tämän biljardihuoneessa sattuneen keskustelun jälkeen
Kitty tuli käymään Rosen luona.
— Tahtoisin puhella vakavasti kanssasi eräästä asiasta, johon ensi kertaa elämässäni kiinnitän huomiota, Kitty aloitti juhlallisesti ja riisui hansikkaansa kuin tarttuakseen asiaan lujin käsin.
— Puhu pois, äläkä pane pahaksesi, vaikka jätkänkin työtäni, tahtoisin saada tämän puuhan tänään selväksi, vastasi Rose pitkä pensseli kädessään ja isot sakset vieressään.
— Sinä se olet aina ahkera! Mitä tästä tulee? Anna minun auttaa, puhunkin vikkelämmin kun teen jotakin. Se kyllä tuntui mahdottomalta, sillä Kittyn kieli papatti aina kuin papupata.