— Hauskaa että hyväksyt minut, ja olen hyvin kiitollinen, että olet ollut huolehtimassa kasvatuksestani. Toivon tuottavani sinulle kunniaa ja luotan siihen, että edelleenkin pidät minut kurissa, sillä te hemmottelette kuitenkin yksissä tuumin minut pilalle.
— Lupaan pitää sinua silmällä, mutta vain yhdellä ehdolla, vastasi nuori kasvattaja.
— Mikä se on?
— Jos aiot pitää ihailijalaumaa ympärilläsi, minä pesen käteni.
Ellet, niin minä olen puolellasi.
— Sinun pitää olla paimenkoirana ja auttaa minua pitämään tuota laumaa loitolla, sillä en tahdo ihailijoita vielä aikoihin; ja meidän kesken sanottuna, tuskin heitä ilmestyykään, kun tulee tiedoksi että minulla on omia mielipiteitä. Sitä useimmat kavahtavat kuin ruttoa, sanoi Rose.
— Hm, sitä minä hiukan epäilen, mutisi Mac tyttöä katsellessaan.
— Saammepa nähdä, vastasi Rose ja kuullessaan setänsä äänen eteishallista ojensi kätensä Macille lisäten herttaisesti:
— Vanhat ajat ovat palanneet, niin että pistäydy taas kertomassa minulle asioitasi ja auttamassa minua kuten ennenkin.
— Tarkoitatko totta? Mac näytti olevan hyvin mielissään.
— Tarkoitan. Sinä et ole paljonkaan muuttunut, vain kasvanut kovasti. Sinua en yhtään vierasta ja haluaisin jatkaa siitä, mihin jäimme.