— Pieni emäntä! Näyttääkö hän rakastuneelta? kysyi Febe, joka janosi uutisia, mutta oli liian hienotunteinen kysyäkseen kirjeessä suoraan asianomaiselta.
— Herttaisen ujolta. Sitä paitsi hän on juonikas, kuten te tytöt sanotte. Kun vien hänelle Macin kirjeen, hän koettaa olla muina miehinä, niin että minun tekee mieleni nauraa ja sanoa, että tiedän koko asian. Mutta olen totinen ja tyhmän näköinen kuin pöllö päivällä, ja hän nauttii rauhassa kirjeestään ja luulee, etten huomaa mitään.
— Mutta miksi Mac tuli tänne? Hän sanoo tulleensa kuuntelemaan luentoja ja käykin niillä, mutta varmasti hänellä on muutakin mielessään. En näe häntä kovin usein, mutta aina tavatessa tuumin, ettei hän ole sama Mac, josta vuosi sitten erosin. Febe johti Archien pois puistikosta ja lähti kävelemään kotiovelleen päin, sillä iltajumalanpalvelus alkoi tunnin päästä.
— Tiedäthän sinä Macin. En minäkään vielä ymmärrä tätä juttua, mutta arvaan, että hänellä on päässään jokin tuuma, jota kukaan ei aavistakaan — ellei ehkä Alec-setä. Minusta tuntuu, että Don aikoo kunnostautua jollain yllättävällä tavalla.
Keskustelu kääntyi Macista henkilökohtaisempiin asioihin, ja Archie oli niin uppoutunut rakentamaan pilvilinnoja, että he kävelivät Feben asunnon ohi kummankaan huomaamatta.
— Tuletko sisään? kysyi Febe, kun erehdys oli korjattu ja hän seisoi kotiportaillaan katsellen saattajaansa, joka tahdikkaasti oli päästänyt hänen kätensä ennen kuin veti kellonnuorasta, jolloin viiteen ikkunaan ilmestyi utelias katsoja.
— En, kiitoksia vain. Tulen iltapäivällä kirkkoon ja illalla oratorioesitykseen. Minun täytyy lähteä varhain aamulla. Saatan sinut illalla kotiin niin kuin kerran ennenkin, vastasi Archie.
Sinä iltapäivänä neiti Moore lauloi erinomaisen hyvin, ja illalla se loisteliaisuus ja voima, jolla hän tulkitsi oratorion "Inflammatuksen", yllätti hänen parhaat ystävänsäkin.
— Ellei tuo ole lahjakkuutta, tahtoisin tietää mitä se on? sanoi nuori mies toiselle, kun he lähtivät pois juuri ennen yleistä loppuryntäystä.
— Siinä on lahjakkuutta ja rakkautta, vastasi toinen nuori mies tietävän näköisenä.