— Sinä elät runoutta, minä kirjoitan sitä, siten minun vähäinen taitoni ylistää sinun ihanaa lahjaasi.
— Me teemme yhdessä työtä ja koetamme parantaa maailmaa sillä soitolla ja rakkaudella, joka jää tänne meidän jälkeemme.
— Suokoon Jumala sen meille! vastasi Mac hartaana. Katsellessaan Rosea kevätauringon hohteessa, kun tämän poskilla karehti onnen, suurten toiveiden ja vakaiden pyrkimysten hehku kaiken sen hohde, mikä kirkastaa ja pyhittää ihmiselämän, Mac tunsi, että viimeinenkin terälehti oli kääntynyt, kultainen sydän auennut valoon ja hänen oma ruusunsa puhjennut kukkaan.