— Sitten on vielä yksi, mutta hänestä en kerro, sillä tiedän että hän oli tosissaan ja todella kärsi, vaikka koetin olla niin lempeä kuin suinkin. Olen vielä nuori tällaisiin asioihin, ja minun tuli sääli häntä.
Rosen ääni aleni melkein kuiskaukseksi lopussa, ja tohtori kumartui, kuin huomaamattaan tervehtien kohtalotoveria. Sitten hän nousi, katseli tarkasti Rosen kasvoja tarttuessaan tyttöä leuasta.
— Tahdotko vielä toiset kolme kuukautta?
— Uudenvuodenpäivänä sanon.
— Hyvä on, pysy oikeassa suunnassa, pikku kapteeni, ja jos rajuilma näyttää olevan tulossa, kutsu perämies avuksi.
— Kutsun kyllä, painan mieleeni sen.
5
PRINSSI LUMOAVA
Vanha hansikas virui unohdettuna lattialla, ja Rose istui mietteissään, kunnes eteishallista kuului nopeita askelia ja lähestyi laulunhyräily:
"Ja poika se katuja kaupungin niin reimasti kulki kun näki ikkunasta hän neitosen, joka rinnan sai hehkuhun."