— Etkö ainoatakaan?
— En ainoatakaan. Rose lisäsi totuudenmukaisesti: — Minun sankarini ovat vanhanaikaisia, näetkös.
— Tekopyhiä miehiä — tiedän kyllä tyypin, josta te kiltit tytöt pidätte, ivaili Charlie.
— Sitten minä en olekaan kiltti tyttö, sillä minä en pidä tekopyhistä miehistä. Minä tahdon todellisen herrasmiehen sanan parhaassa merkityksessä, ja voin kyllä odottaa, sillä olen nähnyt yhden sellaisen ja tiedän että muitakin on.
— Älä hiidessä! Tunnenko minä hänet? kysyi Charlie.
— Taidatpa tuntea, vastasi Rose pahankurinen pilkahdus silmissään.
— Lyönpä vetoa, että se on Pem. Hän on hienoin mies, jonka tunnen.
— Kaikkea vielä! Paljon parempi kuin herra Pemberton ja monta vuotta vanhempi! sanoi Rose niin kunnioittavasti, että Charlie oli yhtä ällistynyt kuin levoton.
— Varmaan joku hengenmies. Te hurskaat ihmiset ihailette aina mielellänne pappeja. Mutta kaikki tutut ovat naimisissa.
— Hän ei ole.