— Pumppu-paran sydän on tosiaan saanut viime aikoina voiton vatsasta, ja Bessin palkinnot rohkaisevat hänen yrityksiään, sanoi Jo-rouva.
— Onnellinen se mies, joka voi pistää kiusauksen taskuunsa ja opetella kieltäytymistä noin sievästä pienestä esimerkkitapauksesta, lisäsi herra Bhaer, kun lapset menivät ikkunan ohi Pumppu pyöreät kasvot tyytyväisyyttä loistaen ja kähäräpää kohteliaasti ruusulaatikkoansa katsellen, vaikka olisikin pitänyt enemmän oikeasta tuoksuvasta ruususta.
Kun isä tuli hakemaan Bessiä kotiin, syntyi yleinen itku ja valitus ja tytölle kasaantui erojaislahjoja niin runsaasti, että Laurie-herra ehdotti otettavaksi isot vaunut, joilla ne vietäisiin kaupunkiin. Jokainen antoi jotakin, ja oli totisesti vaikeata pakata mukaan valkoinen hiiri, kakku, iso kasa palloja, omenia, kaniini, joka potki hirveästi säkissä, iso kaalinkerä sen eväiksi, pullollinen rautakaloja ja hirvittävän iso kukkakimppu. Jäähyväiskohtaus oli liikuttava, sillä prinsessa istui hallin pöydällä alamaistensa ympäröimänä. Hän suuteli serkkujaan ja ojensi kätensä toisille pojille, jotka puristivat sitä hellästi, koska heitä ei ollut opetettu häpeilemään tunteitaan.
— Tule pian taas, kullannuppu, kuiskasi Dan kiinnittäen kauneimman vihreänkeltaisen sulkansa hänen hattuunsa.
— Älä unohda minua, sanoi kohtelias Tommy sipaisten vielä kerran
Bessin kauniita kiharoita.
— Tulen käymään teillä ensi viikolla, ja silloin minä näen sinut,
Bess, lisäsi Nat ihan kuin tuo ajatus olisi lohduttanut häntä.
— Anna minullekin nyt kättä, pyysi Jack tarjoten Bessille sileän kätensä.
— Tässä on vielä kaksi uutta pilliä muistoksi meiltä, sanoivat Dick ja Doll aavistamatta, että seitsemän vanhaa pajupilliä oli juuri salaa heitetty keittiön uuniin.
— Kuule, Bess! Minä teen heti sinulle kirjanmerkin ja sinun täytyy aina käyttää sitä, sanoi Nan rutistaen hellästi Bessiä.
Mutta liikuttavimmat jäähyväiset olivat pikku Billyn, jonka mielestä Bessin lähtö oli niin sietämätöntä kestettäväksi, että hän heittäytyi tytön eteen ja tarttui hänen pieniin sinisiin kenkiinsä ja hoki surkeana: — Älä lähde pois! Älä lähde! Billyn tunteenpurkaus liikutti niin kähäräpäätä, että hän kumartui, kohotti pojan päätä ja sanoi lempeästi: