— Eivät ne aina ole hienohelmoja, jotka parhaiten vaikuttavat. Joskus voimakas, rohkea nainen kehittää ja tekee pojasta miehen, sanoi Laurie ja kumarsi Jolle merkitsevästi nauraen.
— Ei! Minä uskon, että se suloinen nainen, jonka vihjaamasi poika vei vihille, on auttanut häntä enemmän kuin joku Nanin kaltainen villikko nuoruusvuosina; tai paremminkin se viisas, äidillinen nainen, joka piti huolta pojasta, on vaikuttanut siihen, että poika on sellainen kuin hän nyt on, ja Jo-rouva kääntyi äitiinsä, joka istui Megin kanssa hieman syrjässä. Arvokkaalle ja kauniille vanhukselle Laurie osoitti kunnioittavaa rakkauttaan vastatessaan:
— Kaikki kolme tekivät paljon hänen hyväkseen, ja voin hyvin ymmärtää, että nuo tytöt voivat paljon auttaa poikia.
— Eivät sen enempää kuin pojat heitä. Voin vakuuttaa, että se on molemminpuolista. Natin soitolla on herkistävä vaikutus Daisyyn; Dan hillitsee Nania enemmän kuin kukaan muu; Demi taas opettaa kähäräpäätä näppärästi ja hyvin. Hyvä ystävä, jos miehet ja naiset vain luottaisivat toisiinsa, ymmärtäisivät ja auttaisivat toisiansa niin kuin minun lapseni, maailma olisi mainio paikka, sanoi Jo-rouva katsoen kaukaisuuteen.
— Tehän teette parhaanne, että tuo onnellinen aika joutuisi, ystäväni. Uskokaa edelleenkin siihen, tehkää työtä sen hyväksi ja kokeilkaa sen mahdollisuuksia omassa pienessä piirissänne, sanoi herra March, joka oli pysähtynyt ohi kulkiessaan.
— Minä en ole niin kunnianhimoinen, isä. Tahdon vain antaa näille lapsille kodin ja opettaa heille ihan yksinkertaisia asioita, jotka helpottavat heidän elämäänsä, kun he aikanaan joutuvat suureen maailmaan ja taisteluun. Rehellisyys, rohkeus, tarmokkuus, usko Jumalaan, lähimmäiseen ja omaan itseen — siinä kaikki mitä tahdon heille opettaa.
— Siinä onkin kaikki. Antakaa heille sellaiset eväät, kun he miehinä ja naisina lähtevät täyttämään elämänkutsumustaan; ja menestyvät he sitten tai pettyvät toiveissaan, aina he muistavat ja siunaavat teidän työtänne, hyvä poikani ja tyttäreni.
Professori oli tullut heidän luokseen, ja puhuessaan herra March antoi molemmille kätensä ja katsoi siunaten heitä. Kun Jo ja hänen miehensä seisoivat hetken hiljaa jutellen ja tuntien, että kesän työ oli onnistunut, koska isä kerran hyväksyi sen, puikahti Laurie-herra eteiseen, kuiskasi muutaman sanan lapsille, ja äkkiä koko joukko hyökkäsi sisään, ja ottaen toisiaan kädestä he muodostivat piirin isä ja äiti Bhaerin ympärille ja lauloivat iloisesti:
— Kesä mennyt on, kesäkiireet myös. On vilja koottu aittoihin, sai palkkion sun työs. On juhlammekin lopussa, nyt leikki jäädä saa, vaan kiitosjuhlan kunniaksi tää laulu kajahtaa:
Sato parhain Luojas eessä on onni, ilo lapsien ja sydän nuhteeton. Ken sydäntämme puhdistaa, me heitä kiitämme, ja isän, äidin, kodin tään rukouksiin liitämme.