Ned, Frank ja pikku tytöt tulivat mukaan, ja pelin kestäessä istui kolme vanhinta syrjässä juttelemassa. Kate-neiti otti luonnoskirjansa esille, Margaret katseli hänen työtään, ja herra Brooke loikoi nurmikolla edessään kirja, jota hän ei kuitenkaan lukenut.
— Kuinka hyvin te piirrätte! Jospa minäkin osaisin piirtää noin! sanoi Meg äänessään sekä ihailua että haikeutta.
— Miksi ette opettele? Varmasti teillä olisi taipumusta, vastasi
Kate armollisesti.
— Minulla ei ole aikaa.
— Äitinne pitää kai sitten muita taitoja tärkeämpinä. Niin teki minunkin äitini, kunnes otettuani muutamia yksityistunteja todistin hänelle, että minulla on lahjoja. Sen jälkeen hän antoi kernaasti minun jatkaa. Ettekö voi saada opetusta kotiopettajattareltanne?
— Ei minulla ole sellaista.
— Minä unohdin, Amerikassahan nuoret tytöt käyvät koulua enemmän kuin meillä. Hyvin hienoja kouluja heillä onkin, sanoo isä. Te käytte yksityiskoulua, arvaan.
— En käy ollenkaan koulua, olen itse kotiopettajatar.
— Oh todellako! sanoi Kate, mutta hän olisi yhtä hyvin voinut sanoa:
"Herranen aika kuinka kauheata!" sillä niin hän varmaan ajatteli.
Hänen kylmä ja kopea äänensävynsä sai Megin punastumaan ja toivomaan,
että hän olisi ollut vähemmän suora.
Herra Brooke katsahti nuoriin naisiin ja sanoi nopeasti: