"Kävelee, mutta ensin tulee Saksin herttua, hänen jäljessään neljä airutta hopeasauvat kädessä, senjälkeen kreivi Gösta Juhonpoika kantaen kulta-avainta, herra Birger Niilonpoika kultaomenaa, herra Peder Brage valtikkaa, herra Sten Eerikinpoika kruunua ja lähinnä hänen majesteettinsa edellä herra Svante Sture kantaen valtakunnan miekkaa. Kuninkaallisen majesteetin jäljessä astuu viisi nuorta herraa kantaen kirkkoon niitä vaatteita, joita kuningas tarvitsee kruunauksen aikana.
"Tämän jälkeen tulevat herttuat ikänsä mukaan ja täydessä juhlapuvussaan lakeijoineen, henkivartijoineen ja palvelijoineen, sitten valtakunnan neuvokset, lähettiläät ja aatelisto yleensä, kaikki samassa järjestyksessä kuin ratsastaessaan kaupunkiin."
"Minä näen heidät, minä näen heidät", huusi vilkas poika.
Näyttipä Simon mestarikin näkevän ne; hän tirkisti eteensä ja jatkoi:
"Kirkon ovesta menevät ensimäiset sisään, mutta arkkipiispa Laurentius ja kaikki piispat ottavat messupuvuissa kuninkaallisen majesteetin vastaan sanoen: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hosianna korkeudessa! Sitten pidetään rukous.
"Senjälkeen menee kuningas kirkkoon, hänen edellään käyvät piispat laulaen responsoriumia, hän astuu kuorin puolelle kuninkaalliselle istuimelleen, herttuat pysähtyvät vähän ulommas heille määrätyille tuoleille. Sitten tulee leskikuningatar mustassa samettipuvussa neitosineen ja rouvineen, senjälkeen neidit, kuninkaan sisaret, puvut kultakankaista ja kruunut päässä; urut soivat, ja kirkkopiha on täynnä sotilaita."
"Mistä tiedätte tuon kaiken?" kysyi poika ihmetellen.
"Senjälkeen saarnaa arkkipiispa, kuningas menee kuoriin, jossa kaikki on verhottu punaisella veralla, ja tämä tapahtuu samoilla juhlamenoilla ja ohjeilla kuin ennenkin; sitten astuu hän alttarin oikealle puolelle valmistettuun kamariin, joka on verhottuna silkkikankaalla. Sillaikaa laulavat kuorilaulajat ja torvet soivat.
"Kun kuninkaallinen majesteetti on muuttanut vaatteensa, tulee hän kamarista kantaen käsissään kullattua maljaa täynnä saksalaisia taalereita; sen hän asettaa alttarille piispojen kesken jaettavaksi; kuninkaallinen majesteetti menee rukoustuoliin, polvistuu ja rukoilee, samoin piispat alttarilla sekä koko seurakunta kuorissa ja sen ulkopuolella.
"Vexiön piispa, Niilo herra, nousee saarnastuoliin ja kehottaa valtakunnan säätyjä rukoilemaan Jumalalta siunausta siihen toimitukseen, joka nyt on tapahtuva. Taas pidetään rukous. Geflen piispa puhuu Roomalais-epistolan 13:nnen luvun johdosta, ja arkkipiispa kysyy kuninkaalliselta majesteetilta, tahtooko hän valalla sitoutua noudattamaan niitä artikkeleita, jotka hän luettelee: