"Olisiko tuomiosi silloin tullut toisenlaiseksi?"
"En uskalla enää olla kauempaa." Taas hän tahtoi vetäytyä irti
Eerikistä.
Mutta tämä pidätti häntä. "Minä olen lukenut sydämesi salaisuuden", sanoi hän, "salli minun vuorostani sanoa sinulle, että rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, ja että niin on ollut niin kauan kuin muistan ja on oleva niin kauan kuin elän."
"Mutta äiti hyvä sanoo, että minä olen vain lapsi", sanoi Magdaleena hämillään.
"Sano minulle, että rakastat minua, se on ainoa, mitä haluan tietää."
Hän epäröi. "En voi, Eerik!"
Tämä sulki hänet syliinsä. "Sano minun jäljestäni: Eerik, minä rakastan sinua!"
"Mi… ei, mitä äiti siitä sanoisi!"
"Magdaleena!" kuului ääni kaukaa.
"Oi taivas, laske minut, laske!"