"Te ette tunne meidän ankaraa äitirouvaamme."
"Eihän hänellä toki ole sydäntä erottaa meitä, ja minä puolestani vannon: Magdaleena tai ei kukaan!"
"Rakas sisar", kuiskasi tyttö itkien, "etkö tahtoisi puhua asiasta äidille."
"Sen teen kyllä, kun se aika tulee; kiiruhda nyt kotiin, hän on jo kysellyt sinua."
Magdaleena pyyhki silmänsä ja poskensa ja kiirehti joutuisasti linnaan.
Anna rouva ja Eerik herra kävelivät kauan ja keskustelivat.
"Ei liene vaikeata saada isämme suostumusta", sanoi edellinen; "hän ei voi koskaan kieltää meiltä mitään. Mutta Märta rouva pitää avioliittoa kahden niin läheisen sukulaisen kesken mitä suurimpana syntinä, ja häntä, pelkään minä, ei ole helppo taivuttaa."
"Eikö sittenkään, jos saan kuninkaan puoltolauseen?"
"Se parantanee asiaa hyvin vähän; minun neuvoni on, että odotatte sopivaa aikaa."
Nuoren herran täytyi lopulta luvata mukautua tähän sekä olla sanoillaan tai katseillaan ilmaisematta sitä liekkiä, joka uhkasi polttaa hänet, kuten hän sanoi.