Mutta hyväsydäminen ja tunnollinen Svante Sture torjui aina semmoiset syytökset. Hän oli vannonut uskollisuudenvalansa kuninkaalle, sanoi hän, ja tahtoi uhrata henkensä ja verensä hänen ja isänmaan puolesta, jos niin vaadittaisiin.
Vieläpä hän usein saattoi lisätä: "Olen omaan asemaani täysin tyytyväinen. Minun hartiani ovat liian heikot hallituskuormaa kantamaan, ja minä tiedän, että Niilo, rakas vanhin poikani, ajattelee samoin kuin minäkin."
Ennenkuin menemme edemmä, täytyy meidän vähäsen puhua hänestä.
Niilo Sturen tuttavuutta kannattaa kyllä tehdä.
Kustaa Vaasan historian viime ajoilta tunnemme hänen nuoren rakkautensa Ceciliaan.
Tämäkin rakasti häntä, mutta Niilo matkusti pois ja Cecilia teki uusia tuttavuuksia; sitten tulivat sisaren häät, oleskelu Vadstenassa ja hänen häväistyksensä, josta tuli hyvin kiitollinen juorun aihe.
Mutta Niilo Sturea se kohtasi kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta.
Hän rakasti Ceciliaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja ennen kaikkea hän luotti häneen.
Hänelle olivat uskollisuus ja rakkaus sama asia, toista ei voinut olla ilman toista.
Hänen oma äitinsä kertoi hänelle aivan peittelemättä mitä oli tapahtunut.