Kuningas Eerik luuli luonnollisesti, että kaikki oli hänen kunniaksensa.
Hän olikin paraimmalla tuulellaan, hymyili ystävällisesti kokoontuneelle kansalle, syleili isäntää ja nuorta Niilo herraa ja pudisti muiden kättä lausuen jokaiselle muutamia ystävällisiä sanoja.
Senjälkeen hän kääntyi Märta rouvaan syleillen häntäkin.
"Oletteko minulle pahoillanne, kun tulen teille vaivaksi, Märta rouva?" kysyi hän.
"Mitä tekee rakastetuinta varten, sitä ei lue vaivaksi", vastasi
Märta rouva ivallisesti hymyillen ja syvään niiaten.
Eerik otti kaiken täydeksi todeksi, eikä kukaan huomannut niitä vaanielevia haukansilmiä, jotka aivan kuninkaan takana tyystin tarkastelivat kaikkia läsnäolevia.
"Sallikaa minun nyt tervehtiä tyttäriänne; rouva Anna Bielke on ainoa heistä, jonka tunnen."
"Jos teidän armonne suvaitsee: Sigrid, Magdaleena. Margareeta."
Nuoret neitoset niiasivat syvään, sen mukaan kuin heidät esitettiin kuninkaalle.
"Kaikkien pyhimysten nimessä, kauneus näyttää majailevan teidän perheessänne!"