Nuorukaisen pää painui suruisena alas. "Sen sijaan lupaan minä toimittaa asiat sille tolalle, että minun viiden vuoden perästä sallitaan yhdistää teidän kätenne ja siunata liittonne."
"Toinen isäni ja hyväntekijäni, kuinka voisin kiittää teitä niinkuin tahtoisin ja niinkuin minun tulisi?"
Svante herra syleili nuorukaista. "Tekemällä hänet onnelliseksi", vastasi hän.
Mutta jalo herra oli tehnyt pienen virheen laskuissaan; ankara rouva oli taipumaton.
"Se on Jumalan lakia ja kirkkoa vastaan", sanoi hän; "minä en koskaan suostu siihen."
"Mutta Kustaa kuningas?"
"Eikö arkkipiispa selittänyt, että hänen avioliittonsa ei ollut Jumalalle otollinen, ja tokkohan nuorella leskellä on juuri iloisimmat päivät?"
"Siinä oli niin suuri ikäerotus. Mutta voisikohan erottaa kahta nuorta ihmistä, jotka ovat samassa yhteiskunnallisessa asemassa ja rakastavat toisiaan."
"Meidän pitää ennen kaikkea totella Jumalan tahtoa."
"Minä puhun arkkipiispan kanssa."