"Saada tavata Eerik herraa."
"Etkö voisi saada kirjettä käsiisi."
"En tiedä, tokko…"
"Käske kestitsemään kirjeen tuojaa hyvästi; sano, että Eerik herra ei ole tavattavana, mutta että sinä pidät huolta siitä, että kirje tulee hänen käsiinsä?"
"Mutta kun Eerik herra saa tietää…"
"Jätä se minun huolekseni."
Hetkisen kuluttua Leszinska toi kirjeen herttuattarelle ja sai ankaran käskyn olla puhumatta siitä mitään ei herra Eerikille eikä kenellekään muulle. Mitä palvelijaan tuli, niin hänestä kyllä pidettäisiin huolta.
Kirje jätettiin herttualle, jota sen aukaiseminen ei ensinkään arveluttanut.
Se oli niinkuin arveltiinkin Svante herralta, joka hellästi huolehtien pyysi poikaansa heti palaamaan isänmaahansa. "Jäämällä sinne sinä vain panet alttiiksi henkesi, joka on vanhemmillesi ja sisaruksillesi hyvin rakas", kirjoitti hän. "Tule siis heti."
"Sture-nimellä on hyvä maine täällä Suomessa", sanoi herttua hetkisen mietittyään.