"Jos Yrjö Pietarinpoika saa määrätä, niin kyllä siten käy."
"Totteleeko hän häntä kaikessa?"
"Useimmiten."
Molemmat istuivat hetkisen ääneti. "Eerik parka!" sanoi Anna. "Sinä säälit häntä?"
"Paljon enemmän kuin Juhanaa."
Katariina ojensi hänelle kätensä. "Niin minäkin", sanoi hän.
"Aina tuosta onnettomasta iskusta asti, jonka hän sai päähänsä, ei hän ole ollut täysin tasapainossa."
"Mutta hallitsee kuitenkin maata ja valtakuntaa."
"Oi kurja, kurja synnyinmaani, mitä kohtaloja kohden kuljetkaan!"
"Jumala sitä suojelkoon!"