Kolme tanskalaista linjalaivaa valloitettiin, niiden joukossa amiraalilaivakin; kaksi muuta sai niin pahoja vammoja, että töintuskin pääsivät pakoon.
Itse amiraali, Tanskan valtiomarsalkka Otto Krumpe, sekä monta arvokasta miestä joutui vangiksi.
Jaakko Bagge jatkoi senjälkeen matkaansa, purjehti koko laivastoineen, valloittamansa alukset mukanaan, Warnemündeen ja laski Hesseniin menevät lähettiläät maihin.
Itse hän odotteli väylällä heidän palaamistaan.
Monta tanskalaista laivaa kulki sillaikaa Lyypekkiin ja sieltä pois
Jaakko Baggen estämättä niitä.
"En ole tullut tänne Tanskaa ahdistamaan", sanoi hän. "Bornholman luona taistelin ainoastaan puolustautuakseni mahtavia ahdistajia vastaan."
Kahden viikon kuluttua lähettiläät tulivat Hessenistä ilman morsianta, ja Bagge palasi Tukholmaan.
Avoimin sylin otti kuningas Eerik hänet vastaan, ja samalla kertaa kunnioittaakseen amiraaliansa sekä nöyryyttääkseen Tanskaa hän antoi Baggen panna toimeen voittokulkueen Skeppsbrolta Rautatorin kautta linnaan.
Kultavitjoilla koristettuna kävi voittaja edellä, ja hänen jäljessään tulivat muut ruotsalaiset ylimykset muhkeissa varustuksissa ja valloitettuja lippuja kantaen.
Senjälkeen tulivat vangit, päät ajeltuina ja valkoiset sauvat kädessä.