"Niin minäkin luulen."
"Eihän hänen tarvitse kohdata kuningasta."
"Minä kysyn kuninkaalta. Sitten teen niinkuin hän tahtoo."
"Mutta eihän se liene tarpeen."
"Minä olen luvannut, etten koskaan salaa mitään."
"Tietääkö kuningas Maksista?"
"Monta, monta kertaa olemme puhuneet hänestä."
"No, mitä hän sanoo?"
"Että minä olen lapsi, ja sitten hän nauraa."
Anna teki kaiken voitavansa; hän sommitteli kysymyksiään kaikilla mahdollisilla tavoilla.