"Otaksukaamme, että kuningas joutuu pahojen ja ilkeiden ihmisten valtaan, jotka tahtovat houkutella häntä vaaraan, ja että sinä seisot hänen vieressään. Vedätkö sinä häntä takaisin?"
"Sen minä teen!" huudahti hän iloisesti.
"Mutta miten sinä nyt tahdot menetellä?"
"Minä sanon hänelle, että hän on tekemäisillään suuren synnin."
"Se on oikein, silloin olet täyttänyt velvollisuutesi Jumalaa kohtaan ja näyttäytynyt maalliselle herrallesi hyväksi avuksi."
"Onko varmaa, että hän luottaa minuun?"
"Jos hän rakastaa sinua."
"Minä luulen, että hän rakastaa", vastasi Kaarina onnellisesti hymyillen.
"Olet ehkä kuullut, mitä tänään on tapahtunut?"
"Herra Niilo Sturelle", sanoi hän kauhistuen; "tohtori meni äskettäin täältä, me itkimme sitä molemmat."