"Sitä en luule."
"Miksi hän sitten olisi jotakin muuta?"
"Sentähden että hänen jälkiänsä urkitaan."
"Ehkäpä haluavat hänen rahojansa."
"E-ei, mutta kylläkin häntä itseänsä."
"Eihän hän ole nuori eikä kauniskaan."
"Eivät ne olekkaan naisväkeä, jotka häntä vaanivat."
"Ovatko ne ehkä jesuiittoja?" kysyi Anima rohkeasti ja kovalla äänellä.
"Oletko järjiltäsi, tyttö!" huudahti Olavi Krumme kauhusta kalpeana.
"Minä tiedän kyllä, että niin on", vastasi Anima varmasti, "mutta minua huolestuttaa, että tekin, sukulaiseni, olette siinä osallisena."