"Minä voin kyllä tehdä sen."
"Ei hän luota sinuun."
"Mistä sen tiedät?"
"Minä olen varoittanut häntä."
"Käärme!"
"Jos lasket minut ulos, et joudu vastuuseen toimistani."
"Etkö tule takaisin?"
"En, minä palaan Wittenbergiin. Voit sanoa ajaneesi minut pois."
Neuvotonna Krumme katseli ympärilleen hetken aikaa. Sitten hän aukaisi oven sanoen: "Mene!"
Mutta kohta senjälkeen hän rupesi polkemaan jalkaa, kirkumaan ja kiroamaan sitä hetkeä, jolloin oli ottanut niin turmeltuneen olennon huoneeseensa.