"Tahdon."
"Tahdotteko totella minua?"
"Tahdon", vastasi Sofia nopeasti.
"Kaikessako?"
"Kaikessa!"
Lecoeur lankesi hänen jalkoihinsa ja suuteli hänen hameensa lievettä.
"Kiitoksia!" hän sanoi.
"Nouskaa, Lecoeur!"
Hän nousi ja katsoi häntä leimuavin silmin. "Nyt hälvenee pimeys", huudahti hän, "ja valo säteilevässä kirkkaudessaan tunkeuu esiin!"
"Mitä tahdotte minusta?" kysyi Sofia vavisten.
"Ah, paljon, niin paljon, ettette voi sitä yhdellä kertaa käsittääkään, jumaloitu prinsessani!"