Päätettiin, että hän esittäisi jumaluusoppia, ja Pietari Brahe sai käskyn panna Gråmunkeholman luostarin ja luostarikirkon kuntoon uutta laitosta varten.
Keskustelemalla tavantakaa kuninkaan kanssa sai Luostari-Lassi tämän monessa kohden muuttumaan suopeammaksi paavia ja roomalaista kirkkoa kohtaan, ja Juhana puhui yhä vilkkaammin sen ja liturgian yhdistämisestä.
Useat valtakunnan etevimmistä miehistä kannattivat hovin kirkollista politiikkaa, ja Luostari-Lassi ilmoitti 1577 käännyttäneensä kolmekymmentä heistä roomalaiseen uskoon. Nyt hän saattoi myöskin lähettää ensimäiset nuorukaiset Ruotsista Roomaan papeiksi kasvatettaviksi.
Kuningas itse antoi matkarahat, ja kuusi nuorukaista lähti salaa Brask piispan yhdeksäntoistavuotiaan veljenpojan johdolla isänmaastaan mennäkseen Rooman saksalaiseen kollegioon.
Juhana oli sitäpaitsi saanut koko joukon nuorempia pappeja ja papinkokelaita käymään Luostari-Lassin luennoilla jakelemalla heille apurahoja.
Mutta tämä oli liian avomielinen oppilaitaan kohtaan; hän luotti heihin liian paljon, ja he alkoivat huomata mitä asioita hän ajeli.
Luostari-Lassi oli välttänyt joutumasta yhteen Tukholman kirkkoherran Martti Olavin ja rehtori Angermanuksen kanssa; molemmat pääsivät kuitenkin pian selville siitä, minkä hengen lapsia hän oli, ja asettuivat jyrkästi häntä vastaan.
Kuninkaan liturgia oli saanut "punakirjan" nimen, osittain punaisista kansistaan, osittain sentähden, että pyhimysten nimet olivat painetut punaisilla kirjaimilla.
Se oli painettu osittain latinaksi, osittain ruotsiksi, määräykset pappeja varten vain latinaksi.
Sillä välin rupesi tyytyväisyys "kirjaan" yhä enemmän laimenemaan. Vesteråsin piispa Erasmus kävi asiata ajattelemaan; mutta jyrkemmän vastarinnan merkkejä rupesi näkymään Tukholmassa. Nekin papit, jotka olivat kirjoittaneet nimensä kirkkokäsikirjan alle; kieltäytyivät panemasta sen määräyksiä toimeen heti, kun liturgian käyttämisestä ruvettiin huomaamaan, mihin tultaisiin, jos näin alotettua suuntaa jatkettaisiin.