"Kuinka te uskallatte?"
"Antakaa minun nähdä rakas kuninkaani ja sitten kuolla!"
Kuningas ojensi hänelle kätensä. "Nouse, Katariina!"
Nainen suuteli ojennettua kättä. "En, ennenkuin majesteettini on antanut minulle anteeksi rohkeuteni."
"Minä olen odottanut sinua."
"Sitten olen onnellisin naisista."
Hän nousi oitis seisaalleen.
"Ovatko nuo minun lapseni?"
"Julius, tiedätkö kuka tuo armollinen herra on?" kysyi nainen pojalta osoittaen liikutuksen valtaamaa Juhanaa.
"Kuningas, korkea herrani", vastasi poika.